maanantai 12. kesäkuuta 2017

Jospa...

Olen laskenut jo aikaa sitten kesäkuun budjettia.
Nyt kun asuntolaina on otettu (ja ensimmäinen lyhennys menee maksuun yli-ylihuomenna!) eikä enää tarvitse säästää samaan aikaan vuokranmaksun kanssa, niin ei ole enää tarvetta tehdä jäätäviä määriä ylitöitä. Toukokuussa tein ylitöitä vain helatorstain. Käytännössä olen siis tehnyt kuukauden töitä ihan "normaalin" tuntimäärän.

Toki kesäkuun osalta plussana tulee olemaan se, että lomarahat tulevat maksuun. Olen laskenut budjettiin lomarahojen osuuden valmiiksi.


Minulla on täydet lomat, eli 30 päivää. Työpaikalla maksetaan lomarahat kerran vuodessa. Olen ollut siinä luulossa, että lomaraha on automaattisesti aina puolet kuukauden palkasta, jonka mukaan sen tähän budjettiin olen laskenut. Mutta nyt tässä mietin, josko olenkin tehnyt laskuvirheen.

Etsin siis aikaisemmat tilinauhat, joissa on maksettu lomarahaa 30 päivän mukaan. Laskinkin sitten uusiksi. Eli bruttopalkka miinus lounaslisä jaettuna 21 ja tämä summa jaettuna vielä kahdella ja tämä summa sitten kerrottuna lomapäivien lukumäärällä. Jos tämä laskutapa pitääkin paikkansa, niin tittidi-dii: lomarahaa tuleekin sellainen vajaa 350 euroa enemmän, kuin budjetissa!!

Huomenna sitten nähdään mikä laskutapa onkaan oikea ja kuinka paljon lomarahaa tulee.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Asuntolaina ja asunnon osto pelastivat

Minulla on muutamakin aihe mielessä, joista haluaisin kirjoittaa. Blogin aloittamisen ja tuon isoimman tavoitteen saavuttamisen (asuntolainan saamisen) myötä, on hetken aikaa tuntunut siltä, että tarvitsin tauon kaikesta omaan henkilökohtaiseen talouteen ja raha-asioihin liittyvistä asioista. Sen vuoksi blogikin on nyt ollut hetken hiljaisempi.

Elän tällä hetkellä aika jännittävää elämäntilannetta. Elämä on muuttunut melkein ykskaks yllättäen sellaiseksi, ettei enää tarvitse suunnitella miten säästää, säästää ja säästää joka kuukausi vuokranmaksun lisäksi rahaa omaa asuntoa varten. Kärjistetysti voisi sanoa, että asuntolaina ja tietysti tuo oma asunto (joka on ihana[!!] ja oikeasti pankin) pelastivat oman taloudellisen tilanteeni.

Muutama viikko tässä on siis oltu nyt asunnon omistajia. Nykyinen asunto on irtisanottu, joitakin muuttolaatikoita on jo pakattu. Sisustusta on suunniteltu ja etätyöpiste myös huomioitu. Asunnon hinta jäi yli 50 000 euroa pienemmäksi, kuin mitä olimme budjetoineet, joten sen puolesta rahaa vapautui mukavasti käyttöön sisustusta ja muun muassa muuttopalvelua varten.

Aikaisemmista kuukausista poiketen, en julkaissut toukokuussa budjettia ollenkaan. Budjetti on kuitenkin pitänyt ihan hienosti, vaikkakin sinne mahtui muun muassa "ylimääräinen" vakuutusmaksu. Olen siirtänyt jo aikaa sitten kotivakuutuksen laskutuksen 12-eräiseksi ja maksu on mennyt suoraveloituksena tililtä tammikuusta lähtien. Yksi maksu on kuitenkin jäänyt laskuttamatta viime syksyltä ja nyt kun päivitin osoitteenmuutoksen tiedot, niin tämä kävi ilmi. Onneksi ongelma ei ollut sen isompi, sen kun naputti laskun maksuun.

Tällä hetkellä velkatilanne näyttää tältä:

  • opintolaina -9701,23 euroa
  • Visa -1213,40 euroa
  • Master Card -1345,99 euroa
  • yhteensä :12 260,62 euroa 
Ynnä asuntolaina tuohon päälle. Mutta ensi kuussa luottokortit lyhenevät jälleen 300 euroa ja opintolaina 100 euroa + koron. Yksikään näistä ei myöskään kasva enää kokoa, sillä luottokortit on leikattu tuhannen säpäleiksi. 

Kesää kohti siis. Pakkaselta lopulta plussan puolelle. 


ps. Tilillä on rahaa. 
pps. Kaikki laskut on maksettu. 
ppps. Lompakossakin on rahaa. 

torstai 18. toukokuuta 2017

Ahdistus ja syyllisyys shoppailukavereina

Minun pitäisi mennä vaateostoksille. Vaatekaappi ja kylpyhuoneen peilikaappi kaipaavat molemmat kipeästi uutta sisältöä. Kuukaudesta toiseen olen lykännyt tätä, mutta nyt alkaa olla ihan aikuisten oikeasti pakko. Työpaikalla edellytetään siistiä toimistopukeutumista ja suurin osa vaatekaapin sisällöstä alkaa muistuttaa aivan liikaa kotiäidin vaatetusta.

Poden jo etukäteen syyllisyyttä siitä, että olen aikeissa kuluttaa rahaa itseeni. Olen budjetoinut, laskenut ja ynnännyt niin monta kertaa, että minulla on aivan varmasti varaa kuluttaa tässä kuussa itseeni sellainen ~200 euroa. En edes muista, koska olisin ostanut itselleni viimeksi jotain uutta ja vielä kaupasta. Mutta kuten tuossa yllä mainitsin, nyt on pakko.

En muista olenko koskaan aikaisemmin ahdistunut tämän tyyppisestä tilanteesta. Toisaalta aikaisemmin kaikki tilille jäänyt raha on ollut budjetoituna säästöön asuntoa varten. Nyt ei tarvitse enää säästää asuntoa varten, mutta haluan säästää muun muassa puskurirahastoa. Tuntuu siltä, että olen ahne, kun olen aikeissa ostaa itselleni jotain sen sijaan, että pistäisin rahat vaan säästöön.

Muilla samanlaisia tunteita?

Joka tapauksessa ennen ostoksilla käymistä, aion käydä perusteellisesti lävitse vaatekaapin sisällön. Kaikki vääränkokoiset ja kulahtaneet vaatteet lähtevät kiertoon. Mietin etukäteen mille on tarvetta ja yritän poimia ostoskoriin vain sellaista mikä varmasti tulee käyttöön.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Lainaa harkittuihin hankintoihin

Radiossa pyörii muutama mainos, jotka saavat minut näkemään punaista.

"Nyt kyllä remontoidaan tää kämppä.
Ostetaan uusi matto, sohva, telkkari. Ja sit kyllä lähdetään lomalle!"

Sitten on toinen samankaltainen, saman firman mainos, joka kuuluu jokseenkin tähän tyyliin: "Tahdon. Astiaston, pölynimurin, häämatkan... Tahdon."

Molemmat mainokset päätyvät sloganiin lainaa harkittuihin hankintoihin. 

Siis suoraan sanottuna, mitä helvettiä?

Kummankaan mainoksen sisältöön ei mahdu tasan tarkkaan ainuttakaan selvästi harkittua hankintaa. Tahdotaan ja halutaan ja mainos tarjoaa siihen keinon velaksi otettavalla rahalla. Samaan kategoriaan menee K-Raudan mainos, jossa kaverukset keskustelevat ja toinen toteaa aluksi ettei ole varaa ostaa uutta grilliä, mutta kappas: K-Raudasta saa rahoituksen jopa 20 000 euroon saakka! Ei ole varaa, mutta on kuitenkin varaa ottaa lainaa? Kuka näitä mainoksia suunnittelee?

Radiossa ja telkkarissa pyörii aika runsaasti erilaisia kulutusluottomainoksia. Omasta mielestäni ne eivät juurikaan loppuviimeksi eroa pikavippi-mainoksista, mitä nyt velkasumma on monesti 10-kertainen verrattuna satasen tai kahden pikavippiin.

Minä olen varmaankin vihoviimeinen puhumaan mistään tällaisista, koska olen itse ollut niin syvällä suossa. Mutta toisaalta minä olen myös oppinut kantapään kautta ettei mihinkään tällaiseen ikinä pitäisi sekaantua! Kaikkea ei ole tarpeen saada nyt, tässä ja heti. Vaan jos siihen hankintaan ei ole varaa, niin SÄÄSTÄ, BUDJETOI ja osta vasta, kun sinulla on siihen oikeasti varaa. Muun muassa tämän olen tässä kuluneiden kuukausien aikana lopullisesti tajunnut.

Eikä siihen tarvittu muuta, kuin lumipallosota, ylitöitä ja kaksi silputtua luottokorttia.


Koska raha-asiat eivät ole enää tabu.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Master palasiksi

Syötin verkkopankkiin tilipäivää varten valmiiksi luottokorttien lyhennykset. Visan leikkasin taannoin palasiksi, joten sitä en ole luonnollisestikaan voinut käyttää.
Master Cardin kanssa käyttämättömyys on osoittautunut haastavammaksi.

Niinpä päädyin leikkaamaan tämänkin kortin palasiksi.


Nyt muuttuneessa tilanteessa minä en todellakaan tarvitse luottokorttia mihinkään. Jos tarvitsen korttia joskus tulevaisuudessa, niin saan uuden kortin muutamassa päivässä kotiin. Twitterissä sainkin tähän kommenttina tiedustelun, että tiedänhän, että uuden kortin tilaaminen maksaa ja olisiko ollut helpompaa vain opetella käyttämään luottokorttia.

Tiedän toki, että uuden kortin tilaaminen maksaa 12 euroa. Nostaa rimaa entisestään, saa olla ihan "oikea" tarve kortille. Vaihtoehtona vain opetella käyttämään korttia oikein?

Mitä olenkaan tässä kuluneiden kuukausien aikana yrittänyt tehdä? Mutta kun minä en vain opi. Luottokortilla oleva käyttövara polttaa lompakossa, niin otetaan se kortti sieltä sitten pysyvästi pois kytemästä.


perjantai 12. toukokuuta 2017

Tältäkö se tuntuu?

...kun löytää oikean.

Blogin elinkaaren aikana olen tähän aikaan kuluvasta kuukaudesta yleensä julkaissut ennakoivan budjetin, kun palkkanauha on ilmestynyt näkyviin. Tänään en kuitenkaan malta kirjoittaa siitä, vaan jostain ihan toisesta asiasta. Olemme nimittäin kauppakirjojen allekirjoittamista vaille unelmiemme asunnon omistajia. Tai no, pankkihan sen asunnon tietysti todellisuudessa omistaa.

Kuten Ekonomimmi kommentoi ja taitaa hänessä olla hieman ennustajankin vikaa, niin kyllähän siinä niin kävi, että me toisessa näytössä löysimme sen meille oikean asunnon. Kolme viikkoa tästä asunnosta hierottiin kauppoja ja tarjouksia singottiin maailmalle puolin ja toisin. Ensi viikolla allekirjoitetaan kauppakirja ja kesäkuussa muutetaan. Meidän kohdalla siis asunnon etsiminen ja metsästäminen vastasi tosiaan 110 metrin aitajuoksua.

Asunto on muuttovalmis, vastikään remontoitu, 2000-luvulla rakennettu ja miten sen nyt sanoisi: aivan täydellinen meille! Lopullinen asunnon hinta ja asuntolainan määrä jäi meille kaikin puolin sopivaksi. Asuntolaina jäi 53 000 euroa pienemmäksi, kuin mihin olimme eräässä vaiheessa varautuneet.

Jos nyt mietin elämääni 7 kuukautta taaksepäin, niin voin myöntää, että en olisi ikinä uskonut olevani tässä tilanteessa.  Olen asettamassani taloudellisessa tavoitteessani vain 7 kuukautta myöhemmin. On selvää, että tämä 7 kuukautta on vaatinut paljon ylitöitä, paljon suunnittelua, budjetointia, laskemista ja tiukkaa taloudenpitoa. Minä onnistuin.

Minä onnistuin!

Blogi tulee näin ollen päätökseen Rouva Rahahuolen osalta.
Jatkossa teille bloggaa Rouva Rahahuoleton.
Raha-asiat eivät enää ole tabu.

Minä onnistuin.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Yhteenveto

Aloitin blogin kirjoittamisen 20.10.2016.

Tuolloin tiedostin, että henkilökohtaisessa taloudenpidossani oli ollut ongelmia jo kauan. Kuukausittain rahaa lähti palkasta erinäisten tililuottojen lyhennyksiin ilman, että merkittävää lyhennystä pääomaan kuitenkaan syntyi. Pelkäsin aivan kuollakseni millaisia vaikutuksia menneisyyden virheillä olisikaan vielä edessäpäin. Tavoiteena oli saada raha-asiat sellaiselle tolalle, että kesällä 2018 olisin voinut kävellä pankkiin ja saada myönteisen päätöksen asuntolaina-hakemukseen.

Listasin alkuun velat. Niitä oli yhteensä 10 ja niiden yhteissumma oli 15 194,00 euroa. Aloitin budjetoinnin ja etsin fiksuinta keinoa, jolla maksaa velat pois. Tutustuin lumipallo-metodiin, otin taskulaskimen, paperia ja kynän käteen. Laskin ja laadin aikataulun. Sulatin ensimmäisen, toisen ja kolmannen lumipallon pois. Tajusin, että homma etenee ja että minä saan tämän toimimaan.

Ymmärsin, että alkaessani kirjoittaa tätä blogia, aloin samalla prosessoimaan omaa menneisyyttäni, minulle opetettuja virheellisiä taloudenhallintakeinoja sekä tekemiäni virheitä. Päätin, että minä en halua olla sellainen ihminen, joka elää yli omien varojensa ja joka ei hallitse talouttaan. Päätin, että minä haluan olla se, joka hallitsee omaa talouttaan.

Niinpä kirjoitin seuraavien kuukausien aikana sitä mukaa, kun lumipalloja sulatin, auki jokaisen velan. Tein paljon ylitöitä, mitkä mahdollistivat seitsemän lumipallon kuittaamisen kolme kuukautta etuajassa. Samaan aikaan säästin ASP-tilille rahaa asuntolainaa varten. Tilanne muuttui selvästi positiivisempaan suuntaan. Olen saanut blogin kautta aivan mielettömän paljon tsemppausta ja hyviä neuvoja miten hoitaa asioita. Näistä iso kiitos edelleen!

Kuittasin tililuotot ja osamaksut pois maaliskuussa. Nämä seitsemän lumipalloa sulivat etuajassa. Ongelmaksi muodostui se, että en osannutkaan olla käyttämättä luottokortteja. Sen vuoksi päädyin leikkaamaan Visa-korttini huhtikuun alussa palasiksi.

Master Card on vieläkin lompakossa. Sen satunnainen käyttö on kuitenkin pienempi paha, kuin se, että käyttäisin molemmat kortit joka kuukausi tappiin saakka täyteen. Etenkin kun olen sopinut itseni kanssa, että jos käytän Masteria, niin maksan käyttämäni saldon aina seuraavana tilipäivänä pois ettei se kasva enää korkoa. Olen kuluneiden kuukausien aikana oppinut yhden jos toisenkin asian korkokuluista.

Maaliskuussa päivittelin vielä ASP-tilin säästösuunnitelmaa, sillä tavoitteena oli loppuvuoteen mennessä saada säästöön ~15 000 euroa. Tämä suunnitelma muuttui täysin, kun kävimme pankeissa huhtikuussa asuntolaina-neuvotteluissa. Ykskaks yllättäen minulla (ja meillä) olikin asuntolainalupaus haettuna ja aloitimme asunnon etsinnän.  ASP-tili lopetettiin ja rahat on nostettu talteen erilliselle säästötilille. 15 kuukautta etuajassa.

Tiedostin, että raha-asioissa on parantamisen varaa. Otin itseäni (ja lompakkoani) niskasta kiinni ja pistin asiat ja numerot ensin paperille. Tein suunnitelman, muokkasin sitä saamieni neuvojen perusteella, sitouduin suunniteltuun ja saavutin tavoitteen huikean paljon etuajassa. Toki minulla oli tässä paljon hyvää tuuria mukana, mukaan lukien mahdollisuus tehdä paljon ylitöitä.

Vielä on edessä jonkin verran töitä. Paljon on opittu kantapään kautta. Mitään en osta enää koskaan osamaksulla tai tililuotolla, vaan "oikealla" käytettävissä olevalla rahalla. On myös aika mukava tunne, kun kaikki se raha, mikä aikaisemmin meni yllämainittuihin laskuihin, on nyt "omaa rahaa".


Koska raha-asiat lakkasivat olemasta tabu.